Fafnir Nordic Journal of Science Fiction and Fantasy Research, Volume 3, Issue 4, pages 65–82.

Reijo Valta

Koipeliinin matka Suomeen ‒
Miten Rodolphe Töpfferin sarjakuva Monsieur Cryptogame muuttui tekijättömäksi Koipeliini-kuvasarjaksi

Biografia ja yhteystiedot: Reijo Valta, FM, YTM. Jatko-opiskelija Jyväskylän yliopistossa. Työskentelee Oulun Sarjakuvakeskuksessa.

Kun Minerva Kustannus julkaisi vuonna 2007 Rodolphe Töpfferin Herra Koipeliinin, tekijöitä kiiteltiin ensimmäisen Suomessa julkaistun sarjakuvan alkuperäisen asun paljastamisesta (Pesonen; Ronkainen 7). Näin annettiin ymmärtää myös teoksen jälkisanoissa (Kivitie 71). Aivan ensimmäinen julkaistu laitos Monsieur Cryptogamesta ei kuitenkaan ollut suomennoksen pohjana.

Edellinen laitos teoksesta ilmestyi vuonna 1972, kun Gummerus julkaisi teoksen Herra Koipeliinin merkilliset matkat ja eriskummaiset kohtalot maalla ja merellä. Alaotsikko täsmensi kirjan herra Koipeliinin tarinan olevan ”hänen jälkeenjättämiensä paperien mukaan kerrotut ja 144 kauniilla kuvalla valaistut”. Kustannusyhtiö oli 1900-luvun mittaan ottanut teoksesta kaksi painosta, vuosina 1923 ja 1934. Gummeruksen julkaisukatalogiin kirja oli päätynyt turkulaisen kustantaja G. W. Wilénin (1835‒1919) myötä. Wilén oli kustantanut teoksen vuonna 1871. Tarina oli Gummeruksen kustannuspäälliköiden mielestä säilyttänyt viehättävyytensä siinä määrin, että uusintapainoksen ottaminen kannatti siitä huolimatta, ettei julkaisusta tiedetty enää juuri mitään. Kustantaja ei tuntenut teoksen tekijää, kuvittajaa, ilmestymisvuotta, maata tai edes kielialuetta. Samana vuonna ilmestynyt Heikki Kaukorannan ja Jukka Kemppisen (toinen painos 1982) Sarjakuvat sentään osasi kertoa tekijän. Mainio kuvittaja oli sveitsiläinen, ranskaa äidinkielenään puhuva geneveläinen professori Rodolphe Töpffer (1799‒1846). Kaukoranta ja Kemppinen (169) tiesivät myös kertoa, että Koipeliinia oli julkaistu vuonna 1857 Sanomia Turusta -sanomalehdessä ja neljänä niteenä Lukemisia kansalle -kirjasarjassa vuosina 1859 ja 1862 (molempina kaksi nidettä).

Kansallis- ja yliopistokirjastojen laajojen kirjojen ja sanomalehtien digitointihankkeiden myötä menneiden vuosisatojen käyttökuvakulttuuri on avautunut tutkijoille aivan uudella tavalla. Jo 1990-luvun alussa Rodolphe Töpfferin merkitystä sarjakuvan historiassa ryhdyttiin tulkitsemaan uudella tavalla (esim. McCloud; Groensteen & Peeters). Kaukoranta ja Kemppinen (29‒31) kertoivat, että ennen 1990-lukua vallitsi yleinen käsitys siitä, että ”sarjakuva syntyi vuonna 1896.” Sitä aikaisempia, Töpfferiä, Gustave Doréa (1833‒1883), Wilhelm Buschia (1832‒1908) ja Caran d’Achea (1858‒1909) he kutsuivat sarjakuvan esi-isiksi. Ensimmäiseksi oikeaksi sarjakuvaksi nimettiin Richard F. Outcaultin (1863‒1928) Yellow Kid (suom. Keltainen kakara). Kaukoranta ja Kemppinen (31) puhuvat tajuntateollisuuden syntyvuodesta. Sarjakuvan lisäksi 1896 alkunsa sai elokuva, kaupallinen äänilevy, langaton lennätin ja jazz-musiikki. Sarjakuva visuaalisena taiteena sopi hyvin tähän samaan niputettavaksi. Tuore suomalainen kommentti sarjakuvan ”syntyyn” oli varsin kyyninen. Uuden Suomettaren lisälehteen, Juttu-Tupaan, kirjoittanut Henry F. Urban (1898) arvioi, että Outcault ”amerikkalaiseen tapaan oli vaihteen vuoksi varastanut joltakulta muulta”. Tuoreimmat yhdysvaltalaisetkin sarjakuvan historian yleisesitykset (ks. esim. Petersen) sijoittavat taidelajin synnyn varsin kauas menneisyyteen. Töpfferin Koipeliinin julkaisuhistorian seuraaminen saattaa valaista sarjakuvan historiankirjoituksen historiassa tehtyjä tulkintoja. Se on tämän katsauksen tarkoitus.

Suomen ja Sveitsin varhaisista kirjallisista suhteista kirjoittanut Gérard Krebs on käsitellyt Töpfferiä ja Koipeliinia teoksessaan Schweizerisch-finnische Literaturbeziehungen (27‒39) otsikolla Monsieur Cryptogames langer Weg nach Finnland. Samaa teemaa Krebs on käsitellyt myös artikkelissa Kultala und Koipeliini. Suomeksi Koipeliinista ja hänen aikalaisistaan on kirjoittanut Timo Ronkainen (7–16). Itse olen sivunnut Koipeliinin julkaisuhistoriaa Minervan Herra Koipeliini -albumin kirja-arvostelussa Koipeliini ei linnusta enää – sarjakuvan matka Suomeen (Valta).

Tuorein elämäkerta Rodolphe Töpfferistä on David Kunzlen tekemä. Father of the Comic Strip – Rodolphe Töpffer (2007) keskittyy erityisesti kohdehenkilön sarjakuvatuotantoon. Kunzle on julkaissut myös Töpfferin kootut sarjakuvateokset, The Complete Comic Strips (2007). Se sisältää kahdeksan pitkää sarjakuvaa, käsikirjoitusten katkelmia ja keskeneräiseksi jääneitä tarinan alkuja. Töpfferin kirjallinen tuotanto oli laaja-alainen; se sisälsi myös tieteellisiä kirjoituksia ja kuvitettuja matkakertomuksia. Kunzle on kuitenkin valikoinut teokseen vain selkeän sarjakuvatuotannon. Oleellista kootuissa sarjakuvissa on se, että ne on julkaistu uudelleen samassa asussa kuin Genevessä Töpfferin elinaikana. Myöhemmät julkaisut poikkeavat painoasultaan ja teksteiltään Töpfferin itse tekemistä, toiset vähemmän, toiset enemmän. Kaikkien myöhempien laitosten kuvitukset olivat muiden kuin Töpfferin tekemiä. Niin myös alussa mainitun ”alkuperäisen” Herra Koipeliinin.

Figure 1: Genevessä 1845 julkaistun Mr. Cryptogame -autografian sivut 15–16 (Kunzle, The Complete Comic Strips 464‒465).

Kuva 1: Genevessä 1845 julkaistun Mr. Cryptogame -autografian sivut 15–16 (Kunzle, The Complete Comic Strips 464‒465).

Rodolphe Töpffer tekee sarjakuvia

Baijerista Sveitsin Geneveen muuttaneen räätälin pojanpoika Rodolphe Töpffer syntyi 31. tammikuuta 1799 (tässä kappaleessa Töpfferin elämävaiheet Kunzle, ”Preface” xiii‒xv mukaan). Lukuunottamatta yhdeksän kuukauden opiskelua Pariisissa Töpffer vietti koko elämänsä synnyinkaupungissaan, mikäli lukuisia vuorikiipeilyretkiä Alpeille ei lasketa mukaan. Töpfferille kuvataiteet tulivat tutuiksi jo varhain, sillä isä Wolfgang-Adam Töpffer (1766‒1847) oli tunnustettu taidemaalari. Sveitsin tultua osaksi Napoleonin valtakuntia Wolfgang-Adam Töpffer huomioitiin Pariisissa kutsumalla hänet keisarinna Josephinen opettajaksi. Pojalla oli lahjoja taidemaalariksi, mutta heikko näkökyky sai hänet hylkäämään taiteilijan uran parikymppisenä. Vuonna 1822 Töpffer aloitti opettajana. David Kunzle (Father of the Comic Strip 10) arvelee, että Töpffer omaksui poliittiset näkemyksensä isältään, erityisesti ääriliikkeiden vastaisuuden. Ranskan vallankumouksesta lähtien Eurooppa oli poliittisessa ja sotilaallisessa myllerryksessä. Töpfferista tapahtumat tekivät konservatiivin.

Isä tutustutti nuoren Töpfferin silloisiin sarjakuviin. Englannin matkaltaan Wolfgang-Adam Töpffer toi pojalleen William Hogarthin (1697‒1764) painokuvia. Niiden vaikutus Töpfferin sarjakuviin oli suuri. Kun hän alkoi saada mainetta sarjakuvantekijänä, Töpfferiä alettiin nimittää ”Geneven Hogarthiksi” (Kunzle, Father of the Comic Strip 57). Opettajana ollessaan Töpffer alkoi tehdä myös muille kuvia ja tekstejä yhdistäviä piirroksia. Vuonna 1823 Töpffer nai kellosepän tyttären Anne-Françoise Moulinién. Apen avustuksella hän saattoi perustaa seuraavana vuonna oman, Jean-Jacques Rousseaun kasvatusfilosofiaan perustuvan yksityisen koulukodin. Paikallisten poikien lisäksi sisäoppilaitoksessa oli oppilaita muualta Euroopasta ja Yhdysvalloista. Pitkät ekskursiot Alpeille kuuluivat säännöllisenä osana koulun opetukseen. Niiden aikana Töpffer aloitti kuvitettujen matkakertomusten tekemisen, luultavimmin oppilaidensa iloksi. Aluksi ne levisivät tekijän lähipiiriin ja myöhemmin julkaisemisen jälkeen niistä tuli suosittuja erityisesti Ranskassa. Yksi tarina päätyi Suomeenkin: Kirjallinen Kuukauslehti julkaisi Töpfferin Col d’Anternen numerossaan 5/1876.

Vuonna 1827 Töpffer teki oppilaidensa viihdytykseksi uudenlaisen, mielikuvituksellisen tarinan. Silloin syntyi hänen ensimmäinen sarjakuvansa, Les Amours de Mr. Vieux Bois (”Herra Puupään rakkaudet”). Muutaman vuoden sisällä vastaavia syntyi useita ja yksi niistä oli Mr. Cryptogame (”Herra Salanainut”). Vuosia ne kulkivat yksittäisinä kappaleina ajan tieteellisten artikkeleiden tapaan lukijalta toiselle. Alkuvuodesta 1831 Töpffer sai kirjeen, jossa kerrottiin ”M. de Goethen havainneen luonnonystäväsi hyvin viihdyttäväksi” (Kunzle, Father of the Comic Strip 52). Tuon ajan maailmassa ei käsikirjoitukselleen olisi voinut saada parempaa suosittelijaa kuin Johann Wolfgang von Goethen (1749‒1832). Tämä kiitteli tekijää ”kekseliääksi yhdistelijäksi”, joka ”muutamilla piirroksilla käsitteli lukuisia aiheita”. Myöhemmin on usein toistettu, että Goethe luki sarjakuvaa vain kymmenen sivua päivässä, ettei tarinoiden idearikkaus tuottaisi hänelle ruoansulatushäiriöitä. Goethelta saatu positiivinen palaute sai Töpfferin tekemään kaksi uutta kirjaa: kuvitetun matkakertomuksen ja Mr. Jabot-sarjakuvan (”Herra Röyhelö”). Uutena vuotena 1832 Goethe luki ne ja Töpfferille raportoitiin yleisneron pitäneen Mr. Jabotista enemmän. Seuraavana vuonna siitä tuli Töpfferin ensimmäinen julkaistu sarjakuva. Goethen ensimmäisenä lukeman Mr. Cryptogamen julkaiseminen venyi aina vuoteen 1845 saakka. Pääosa Töpfferin sarjakuvista syntyi vuosina 1827‒1830 oppilaiden iloksi. Tuon luovan jakson tuotteita hän julkaisi 1833‒1843. Ainoastaan poliittinen satiiri Histoire d’Albert syntyi luovan jakson jälkeen, 1840-luvulla. Albertin tarina julkaistiin Genevessä 1845 nimimerkillä Simon de Nantua. Töpffer joutui heikentyneen terveyden vuoksi luopumaan koulustaan samana vuonna. Hän kuoli kesäkuussa 1846.

Figure 2: Chamin muokkaaman, Pariisissa 1846 julkaistun Mr. Cryptogame -albumin sivut 13‒14 ([Cham]).

Kuva 2: Chamin muokkaaman, Pariisissa 1846 julkaistun Mr. Cryptogame -albumin sivut 13‒14 ([Cham]).

Mr. Cryptogame (tai vanhahtavasti Criptogame) on luonnontieteistä innostunut 35-vuotias mies, joka on kihloissa 36-vuotiaan Elviren kanssa. Morsian toivoo mahdollisimman pikaisia häitä, mutta Cryptogame epäröi edelleen, olisiko Elvire se oikea. Eksoottisten perhosten tutkiminen kiinnostaa häntä naimisiinmenoa enemmän. Vaikka Elviren painostamana Cryptogame sopii häät torstaiksi, niin hän päättää paeta Marseilleen monarkkeja metsästämään. Elvire tulee kuitenkin perässä ja tästä seuraa toinen toistaan huimempia seikkailuja. Cryptogame pakenee laivalla, joutuu valaan vatsaan ja eksoottiseen Algeriaan. Valaan vatsassa Cryptogame tulee naineeksi provencelaisen kaunottaren, mistä Elvire ei ilahdu. Tarinan lopussa Cryptogame elelee vaimonsa kotitilalla tämän aiemmasta liitosta syntyneiden kahdeksan lapsen kanssa.

Sarjakuvien julkaisemiseen ei 1800-luvun laajasti käytössä olleilla kirjapainotekniikoilla ollut mahdollisuuksia. Kuvitetut matkakertomukset saattoi julkaista ladottuna tekstinä, jonka oheen liitettiin kuvasivuja. Töpfferin sarjakuvat olivat kuitenkin niin sanottuja autografisia teoksia, joiden ominaisia piirteitä ei voinut siirtää toiseen muotoon ilman, että teoksen identiteetti muuttuu. Töpfferin ja sarjakuvan onneksi Sveitsissä ja Genevessä oli omaksuttu muusta maailmasta poikkeava kirjapainomenetelmä. Geneveläiset kirjanpainajat tarjosivat autografiapainatusta, litografista menetelmää, jossa erikoispaperin avulla käsin kirjoitettu ja piirretty voitiin monistaa. Töpfferin aikaan Genevessä kirjapainot eivät käyttäneet lainkaan puuhun kaiverrettuja kuvalaattoja (Kunzle, Father of the Comic Strip 95). Geneveläinen J. Freydig painoi autografioina Töpfferin sarjakuvista Histoire de Mr. Jabotin (1833) ja kuvitetuista matkakertomuksista ainakin Voyage á Milanin (”Matka Milanoon”, 1833) sekä Excursion dans l’Oberlandin (”Kierros Bernin ylämaille”, 1835).

Muutamista näiden jälkeen ilmestyneistä autografioista puuttuu painopaikka. Seuraavat teokset painoi Berniin muuttaneen ja Töpfferin kanssa riitaantuneen Freydigin (Kunzle, Father of the Comic Strip 58) sijaan Frutiger tai Schmidt. Genevessä autografioina julkaistiin 1830-luvulla lisäksi sarjakuvat Mr. Vieux Bois (?, 1837), Mr. Crepin (Frutiger, 1837), Le Docteur Festus (Schmidt, [1840]) ja Monsieur Pencil (Schmidt, 1840). Kaksi viimeksimainittua A. Cherbuliez julkaisi myös Pariisissa samana vuonna. Ranskan kansalliskirjaston digitoiduista aineistoista käy ilmi, että ainakin Festuksen A. Cherbuliez julkaisi perinteisen kirjan muotoon muokattuna.

Figure 3: Leipzigissä 1847 julkaistun, Julius Kellin riimittelemän version sivut 12‒13 (Kell).

Kuva 3: Leipzigissä 1847 julkaistun, Julius Kellin riimittelemän version sivut 12‒13 (Kell).

1830-luvun mittaan Rodolphe Töpfferistä tuli kuuluisa kotikaupungissaan. Enää hän ei ollut Wolfgang-Adam Töpfferin poika, vaan taidemaalari määriteltiin Rodolphe Töpfferin isäksi. Postikin osasi perille jo pelkällä nimellä ja kotikaupungilla (Kunzle, Father of the Comic Strip 3). Matkakertomukset Alpeilta ja sarjakuvat olivat tehneet Töpfferistä paikallisen, Pariisissakin huomioidun nimekkään miehen.

Sarjakuvat leviävät maailmalle

1800-luvun kustannusmaailmassa kustantajan, kirjapainon omistajan ja kirjakauppiaan roolit eivät olleet eriytyneet toisistaan. Myös kirjailijan ja kustantajan väliset suhteet rakentuivat henkilökohtaisin sopimuksin. Töpffer riitautui kirjanpainaja J. Freydigin kanssa teosten laatuun ja levittämiseen liittyvien kysymysten vuoksi. Töpffer katsoi, että Freydig oli rikkonut sopimuksen päästämällä kirjan levitykseen ennen kirjailijan lopullista hyväksyntää (Kunzle, Father of the Comic Strip 58). Nämä ongelmat olivat pieniä verrattuna niihin, mitä maineen kasvaminen toi mukanaan. Vuonna 1839 pariisilainen Aubert & Co julkaisi laitoksen Mr. Vieux Boisista kysymättä lainkaan lupaa tekijältä, eikä tuo ollut ensimmäinen tai viimeinen kerta. Sveitsin kansalliskirjaston digitoima kappale paljastaa, ettei teos ole lähtenyt Töpfferin kynästä. Erityisesti kaunokirjoitus paljastaa piirtäjän olleen joku muu. Samana vuonna Genevessä Töpfferin valvonnassa julkaistussa laitoksessa kuvitus on runsaampi ja elävämpi. Piraattiversio huomioitiin siis tekemällä uusi Töpfferin versio, ”Seconde Edition”, toinen painos. Ranskassa digitoitu Aubert & Co:n piraattipainos paljastaa, että litografiapainossa yritettiin matkia autografista painotapaa. Paperin samalle puolelle painettiin kaksi kuvaa ja ne taitettiin ja liimattiin yhdeksi kirjan lehdeksi (Töpffer Histoire de Mr Crépin).

Koulumestarin tehtävien ja vuodesta 1832 hoitamansa yliopiston professuurin vuoksi Töpffer palasi sarjakuviinsa seuraavan kerran vasta vuonna 1842. Välissä Mr. Vieux Bois oli ylittänyt Atlantin; New Yorkissa Timothy Crayon muuttanut Töpfferin hahmon Mr. Obadiah Oldbuckiksi. Valmiista sarjakuvista oli julkaisematta enää Goethen kehuma, joskin kepeänä pitämä Mr. Cryptogame. Goethen arvio oli julkaistu vuonna 1832 yleisneron kuoleman jälkeen. Töpffer aloitti neuvottelut julkaisemisesta serkkunsa, pariisilaista kustantamoa pyörittävän Jacques-Julien Dubochetin kanssa, joka suunnitteli perustavansa uuden kuvalehden nimeltä L’Illustration. Pariisissa sarjakuvaa ei kuitenkaan voitu painaa lehteen autografiana ja Töpffer itse ei heikon näkönsä vuoksi voinut painon vaatimia puukaiverruksien pohjatöitä tehdä. Uudelleenpiirtäjäksi valittiin ranskalainen pilapiirtäjä Cham (Amédée de Noé, 1818‒1879), joka oli jo osoittanut taitonsa Töpfferin imitoijana. Töpffer yritti kirjeitse ohjeistaa Chamia ja puukaiverrusten tekijöitä mahdollisimman tarkasti (Kunzle, Father of the Comic Strip 95-99). Silti Töpfferin letkeä, elävä viiva jäykistyi ja rytmitys muuttui kuvien kääntyessä peilikuviksi. Työ oli välttämätön, jotta teos saatiin mukaan lehteen. Laajalevikkisen lehden painaminen kahdella eri tekniikalla ei tullut kyseeseen. Sarjakuva ilmestyi L’Illustrationissa 25.1.‒19.4.1843. Se oli välitön menestys ja sai paljon jäljittelijöitä. Dubochet julkaisi tarinan kirjana vuonna 1846. Genevessä Schmidt julkaisi Mr. Cryptogamen autografiana vuonna 1845.

Chamin Mr. Cryptogame levisi laajemmalle kuin Töpfferin aikaisemmat sarjakuvat. Leviämiseen vaikutti tutumpi kirjapainotekniikka, jonka tuotosta oli helpompi kopioida ja muunnella omiin tarpeisiin. Tekijänoikeudet olivat useissa maissa tunnettu asia, mutta ennen Bernin sopimusta (1883) niillä ei ollut vaikutusta maiden rajojen yli. Vuonna 1837 saksankieliset valtiot pyrkivät yhteiseen tekijänoikeuskäytäntöön, mutta hanke kaatui (ks. esim. Höffner). Vuonna 1839 Töpfferillä ei ollut aseita esimerkiksi Aubert & Co:ta vastaan. Nykyisen Saksan alueella 1800-luvulla julkaistut Töpfferin sarjakuvateokset ovat kadonneet bibliografioihin ja niiden kartoitus onkin vielä kesken. Joidenkin tunnettujen kopioiden metatietoihin on kuitenkin kirjattu alkuperäinen tekijä. Osa kustantajista itse kertoi teoksissa avoimesti alkuperäisen tekijän saksankielisen laitoksen tekijän rinnalla. Näin toimi esimerkiksi Leipzigissa toiminut Brockhaus & Avenarius vuonna 1847. Myöhemmin pelkäksi F. A. Brockhausiksi muuttunut kustantaja otti Julius Kellin (1813‒1849) Herrn Steckelbeiniksi nimeämästä Mr. Cryptogamesta lukuisia uusintapainoksia; vuonna 1919 tehty on kirjattu jo 11. painokseksi. Vuoden 1865 painoksen Münchenin digitointikeskus on muuttanut sähköiseen muotoon. Sen perusteella Kell on ottanut teoksen suhteen suuria vapauksia.

Tunnettu saksilainen pedagogi Julius Kell muokkasi Chamin Mr. Cryptogamen lastenkirjaksi. Hän sijoitti kaiverretut kuvat uudelleen ja kirjoitti niiden alle loppusointuihin riimitellyt runot. Jos koulumestari Töpfferin ajatuksena oli opastaa opettamiaan poikia astumaan aikuiselämään reippain askelin vastakkaisella esimerkillä, niin Kellin ajatus oli toinen. Jo alkuasetelma on kokonaan erilainen: pitkään kihloissa olleen parin sijasta pääosassa ovat Steckelbein (”tikkujalka”) ja hänen siskonsa Ursula. Yhteistä Steckelbeinille ja Cryptogamelle oli intohimoinen perhosten keräily. Steckelbein saa siskonsa vihat päälleen päättäessään muuttaa Amerikkaan. Ursula pakottaa veljensä lupaamaan, ettei hän lähde, mutta tämä karkaa salaa ja saa siskon peräänsä. Kellin versiossa Steckelbein saa Barbaran vaimokseen . Petetty aviolupaus on siis jätetty tarinasta pois.

Figure 4: Ruotsissa julkaistun Spindelbenin sivut 12‒13 ([Töpffer, Rodolphe], Herr Spindelbens märkvärdiga irrfärder och sällsamma äfventyr till lands och vatten).

Kuva 4: Ruotsissa julkaistun Spindelbenin sivut 12‒13 ([Töpffer, Rodolphe], Herr Spindelbens märkvärdiga irrfärder och sällsamma äfventyr till lands och vatten).

Koipeliini omillaan

Nykyisin Suomen kansallisbibliografiaa selaavan ei tarvitse ihmetellä mistä Herra Koipeliinin kaltainen kirja on Suomeen päätynyt. Täydennetyt bibliografiset tiedot kertovat ensimmäisen painoksen olevan julkaistu Lukemisia Kansalle -sarjassa vuosina 1859‒1862. Alkuteokseksi mainitaan Göteborgissa vuonna 1847 julkaistu Herr Spindelbens märkvärdiga irrfärder och sällsamma äfventyr till lands och vatten. Jo päähenkilön nimestä voi päätellä alkuteoksen olevan Julius Kellin riimittemä Steckelbein (Spindelben ~ Risujalka). Ruotsin kuninkaallinen kirjasto on digitoinut Spindelbenin ensimmäisen painoksen vuodelta 1847. Kirjastossa on tarkennettu nimiösivujen tietoja lyijykynällä. Kuvakertojaksi merkitty Jockum Trädsnidare on selvennetty R. Töpfferiksi ja teoksen tehdyn ”efter Tyskan af C. J. Kell” eli Leipzigin Steckelbenin mukaan. Ruotsin kuninkaallisen kirjaston bibliografisten tietojen mukaan Spindelben olisi painettu Kööpenhaminassa, jossa samaan aikaan julkaistiin myös tanskankielinen, Tanskan ja Norjan markkinoille tarkoitettu painos. Herr Stankelbeens mærkværdige Reiser og selsomme Eventyr til Lands og Vands on nimiösivun mukaan Jochum Træsniderin kuvittama. Ruotsintaja Orvar Odd (Oskar Patrick Sturzen-Becker, 1811‒1869) ja tanskantaja Lars Riimsmed (Vincens Strøm, 1818‒1899) ovat ehkä tehneet yhteistyötä, sillä kuvittajan nimi on molemmissa laitoksissa sama. Toki on mahdollista, että jossakin Pohjois-Saksan alueella on tehty piraattipainos Kellin Steckelbenistä, jonka kuvittajaksi on laitettu Joachim Holzschnitzer. Molempien teksti kulkee samaan tapaan kuin Kellin riimittelyt.

Töpfferin autografia, Chamin Mr. Cryptogame, Kellin Steckelbein ja Oddin Spindelben olivat ulkoasultaan vaaka-albumeja. Sen sijaan tanskalais-norjalainen Stankelbeen on tyypillisempi kirja, sivun korkeus on leveyttä suurempi. Kullakin sivulla on vain yksi tai kaksi kuvaa ja niiden alla riimittely. Suomalainen J. W. Lilljan kustantama Koipeliinin linnustus muistuttaa ulkoasultaan enemmän Stankelbeenia kuin ruotsalaista laitosta. Ulkoasuratkaisut ovat kuitenkin saattaneet syntyä toisistaan riippumatta. J. W. Lilljan Sanomia Turusta julkaisi Koipeliinin palstojen sisään taitettuna, ja tarina jäi lehdessä kesken. Ainoastaan yksi jakso oli kahdessa palstassa, koska valittu kuva oli palstaa leveämpi. Sarjakuvamaisuus katosi lähes kokonaan tällaisessa taitossa. Lilljan kirjapainossa ei tehty lehteen sivua tai paikkaa sarjakuville kuten esimerkiksi L’Illustrationissa. Suomalainen lehdistö ylipäätään oli visuaalisesti kovin köyhää. Ensimmäinen toimitukselliseen aineistoon kuuluva kuva julkaistiin suomalaisessa lehdistössä 11. tammikuuta 1837. Suomettaressa kolmen vuoden aikana 1850‒1852 julkaistiin yhteensä kaksitoista kuvaa (Mervola 70‒73). Koska Lukemisia kansalle -sarjan tarkoituksena oli tuottaa tavallisille ihmisille edullista luettavaa, Koipeliinin linnustuksenkaan ulkoasuun ei panostettu. Se tehtiin samoilla sapluunoilla kuin kirjasarjan muutkin teokset.

Lilljan julkaisemissa suomennoksissa Koipeliini ei enää harrastanut perhosten keräilyä tai tutkimista. Hän oli ehta kaupunkilainen, jolla ei ollut hajuakaan luonnosta tai maaseudun asioista. Koipeliini luulee perhosta metsäkanalinnuksi ja ryntää siksi haavin kanssa sen perään haaveillen suurista tuloista. Sisko Hurja raivostuu veljensä tyhmyydestä ja koettaa estää tämän laajemmat linnustusretket. Valaskalan vatsassa Koipeliini nai Liisan, mutta vaimon aikaisemmista lapsista suomalaiset lukijat saivat tietää vasta vuonna 1871 Lilljan oppilaan G. W. Wilénin jo ollessa kirjapainon johdossa.

Koipeliinin linnustuksen suomentaja oli Hämeenlinnan lyseon historian opettaja G. E. Eurén (1818‒1872) (Kuivasmäki 147). Hän on luonut saamiinsa kuviin omaperäisen aloituksen eikä seurannut alkuteoksen tekstiä. Suomentaja on myös hylännyt loppusointuisen riimittelyn ja luottanut suorasanaiseen kerrontaan. Koipeliinin linnustuksen hän aloitti näin: ”Herra Koipeliini ei ollut vielä koskaan kaupungin tullista uloskäynyt, mutta torilla hän oli nähnyt talonpoikain lintuja kaupitsevan ja itsekin maistanut niiden lihaa.”

Julius Kellin Steckelbeinin pohjalta syntyi käännös Pohjoismaiden lisäksi ainakin Alankomaissa. Groningenissa julkaistiin 1858 teos De avonturen van mijnheer Prikkebeen. Tähän teokseen liittyy paradoksi, jollaiseen käännöskirjallisuudessa ilman riittäviä tietoja saatetaan joutua. J. J. A Goeverneurin (1809‒1889) riimittelemä Prikkebeen käännettiin ranskaksi vuonna 1970 nimellä Voyages et aventures de Monsieur Maigrichon (Krebs, Schweizerisch-finnische Literaturbeziehugen 32). Näin herra Salanaineesta tuli käännöskierroksen myötä herra Luiseva. Teoksen suomalaista laitosta ei tiettävästi ole käännetty muille kielille.

Suomalaiset lukijat pääsivät tutustumaan Töpfferin alkuperäiseen ajatuksenjuoksuun alussa mainitun Chamin Herra Koipeliinin myötä. Kaikkien muiden muutosten mukana paljastui yksi suomalaisille ominainen lokalisointi: teen sijaan vanha suomalainen Koipeliini joi kahvia. Vanhan laitoksen suomentaja Eurén laati teokseen suoranaisen kahvin ylistyksen (Töpffer Koipeliinin linnustus 13):

Sen höyry, sen lemu, sen maku lannistaa röyhkeyden, lievittää murheen, poistaa pelon ja vapistuksen. Se panee kaikki voimat uuteen toimintaan ja elämään. ”Eläköön kahvi iankaikkisesti!” huudahti Koipeliini rohkaistuneena. (Töpffer Koipeliinin linnustus 13)

Figure 5: Ensimmäinen jakso Koipeliinin linnustusta, sivu 2 ([Töpffer, Rodolphe], “Koipeliinin linnustus”).

Kuva 5: Ensimmäinen jakso Koipeliinin linnustusta, sivu 2 ([Töpffer, Rodolphe], “Koipeliinin linnustus”).

Pitkän matkan vaikutukset

Suomessa julkaistu Herra Koipeliini oli monien vaiheiden tulosta. Kuvat muuttuivat puupiirroksiksi pariisilaisen kustantajan vaatimuksesta. Sveitsin ulkopuolella autografiaa käytettiin kirjapainomenetelmänä vain satunnaisesti ja kukin kustantaja käytti niitä laitteita, joihin se oli itse investoinut. Yhden tai muutaman julkaisun vuoksi ei vaihtoehtoisia laitteistoja hankittu. Sarjakuvalle taidemuotona tämä yritystalouden realiteetti oli tuhoisa. Vasta 1890-luvulla käyttöönotetut kirjapainotekniikan uudistukset mahdollistivat sarjakuvan levittämisen runsaspainoksisissa laajan yleisön medioissa. Siltä osin sarjakuvan on perusteltua sanoa olevan osa laajempaa Kemppisen ja Kaukorannan (31) määrittelemän ”tajuntateollisuuden” syntyä.

Uudenlaisen, perinteisemmän kasvatusteorian periaatteiden mukaan laaditun tekstin Herra Koipeliini sai Leipzigissa. Moraalikysymykset otettiin huomioon ja arveluttava käytösmalli muutettiin hyväksyttävämmäksi. Kasvatuksellisten kysymysten lisäksi muutoksiin saattoi vaikuttaa Euroopassa laajasti käytössä olleen ennakkosensuurin huomioiminen. Kustantaja ja kirjoittaja eivät halunneet antaa sensorille aihetta huomautuksiin. Korjaaminen olisi teettänyt lisätyötä. Teksti sai samalla loppusointuisen riimittelyn.

Kustantajat Göteborgissa ja Kööpenhaminassa katsoivat, että Herra Koipeliinin kaltaiseen humoristiseen kirjaan sopisivat hauskat tekijänimimerkit. Niin Rodolphe Töpffer muuttui Jockum Trädsnidareksi. Suomen Turussa puolestaan katsottiin, ettei kuvittaja- tai suomentajatietoja tarvita ollenkaan. Suomen sanomalehdistössä 1800-luvulla oli yleisenä tapana julkaista jutut nimettöminä. Suomen piirit olivat pienet ja kirjoittajat tunnistettiin pääsääntöisesti muutenkin. Niinpä Jockum Trädsnidare ei muuttunut Jaakkima Puunveistäjäksi. Pohjoismaisten kustantajien ratkaisuun on saattanut vaikuttaa myös se, että ”Rudolf” Töpffer tunnettiin jo matkakirjailijana. Heinrich Zschokken (1771‒1848) saksaksi kääntämät Töpfferin matkakirjat olivat päätyneet ruotsinkielisinä versioina Itämeren pohjoisemmille rannoille (Krebs, Schweizerisch-finnische Literaturbeziehugen 28).

Suomentaja lehtori Eurén otti tekstin alkuasetelman suhteen vielä suurempia vapauksia kuin välikäännösten tekijät. Intohimoisesta perhoskeräilijästä tuli tyhmä kaupunkilainen, joka ei edes tunne kyseistä hyönteistä. Moni Töpfferin käsikirjoittama asia paljastui suomalaisille lukijoillekin vasta vuonna 2007. Tekijän oma kynänjälki, alkuperäinen viiva, on suomalaisilta vielä näkemättä. Tuoreimman käännöksen kuvitus on Chamin tekemä. On siis olemassa vielä ”alkuperäisempi” Koipeliini-julkaisu, vuonna 1845 Genevessä julkaistu autografia. Ehkä joku päivä näemme senkin suomeksi.

Figure 6: Gummeruksen vuonna 1972 julkaiseman Herra Koipeliinin sivut 28‒31 ([Töpffer, Rodolphe], Herra Koipeliinin merkilliset matkat ja eriskummaiset kohtalot maalla ja merellä: hänen jälkeenjättämiensä paperien mukaan kerrotut ja 144 kauniilla kuvalla valaistut).

Kuva 6: Gummeruksen vuonna 1972 julkaiseman Herra Koipeliinin sivut 28‒31 ([Töpffer, Rodolphe], Herra Koipeliinin merkilliset matkat ja eriskummaiset kohtalot maalla ja merellä: hänen jälkeenjättämiensä paperien mukaan kerrotut ja 144 kauniilla kuvalla valaistut).

Lähteet

[Cham]. Mr. Cryptogame. J.-J. Dubochet, 1846. gallica.bnf.fr/ark:/12148/btv1b85290294. Accessed 28 October 2016.

Fennica. fennica.linneanet.fi. Accessed 28 October 2016.

Gallica. gallica.bnf.fr. Accessed 28 October 2016.

Groensteen, Thierry, and Peeters, Benoît. Töpffer: L’invention de la bande dessinée. Hermann, 1994.

Helveticat. www.helveticat.ch. Accessed 28 October 2016.

Höffner, Eckhardt. Geschichte und Wesen des Urheberrechts, Band 2. Verlag Europäische Wirtschaft, 2010.

Kaukoranta, Heikki, and Kemppinen, Jukka. Sarjakuvat. 2nd expanded ed., Otava, 1982.

Kell, Julius. Fahrten und Abenteuer des Herrn Steckelbein: Eine wunderbare und ergötzliche Historie. 1847. Nach Zeichnungen von Rudolf Töpffer in lustigen Reimen von Julius Kell. F. A. Brockhaus, 1865. www.mdz-nbn-resolving.de/urn/resolver.pl?urn=urn:nbn:de:bvb:12-bsb10522799-5. Accessed 28 October 2016.

Kivitie, Mikko. ”Rodolphe Töpffer – Sarjakuvan isä” Herra Koipeliini, by Rodolphe Töpffer. Minerva, 2007, pp. 70‒71.

Krebs, Gérard. ”Kultala und Koipeliini: zum Beginn schweizerisch-finnischer Literaturbeziehungen.” Finnland – Vom unbekannten Partner zum Vorbild Europas?, edited by Hartmut E. H. Lenk, Landau, 2006, pp. 75‒92.

Krebs, Gérard. Schweizerisch-finnische Literaturbeziehugen: fünf Beiträge und eine Bibliographie der ins Finnische übersetzten Schweizer Literatur mit Einfluss der Kinder- und Jugendliteratur 1834-2008. Frank & Timme, 2009.

Kunzle, David. Father of the Comic Strip – Rodolphe Töpffer. University Press of Mississippi, 2007.

Kunzle, David. ”Preface”. The Complete Comic Strips. Compiled, translated, and annotated by David Kunzle. University Press of Mississippi, 2007, pp. ix‒xv.

Kuivasmäki, Riitta. Siiwollisuuden tuntoa ja ylewätä kauneuden mieltä: suomenkielinen nuorisokirjallisuus 1851‒1899. Jyväskylä studies in the arts 34, 1990.

L’Illustration. Journal Universel. J.-J. Dubochet, 1843(–1944). http://revue.lillustration.com/. Accessed 28 October 2016.

McCloud, Scott. Sarjakuva – näkymätön taide. Translated by Jukka Heiskanen. Good Fellows, 1994.

Mervola, Pekka. Kirja, kirjavampi, sanomalehti: ulkoasukierre ja suomalaisten sanomalehtien ulkoasu 1771‒1994. SHS, 1995.

Pesonen, Sauli. Herra Koipeliini oikeassa asussaan. Kaleva 20.3.2007.

Petersen, Robert S. Comics, Manga, and Graphic Novels: A History of Graphic Narratives. Praeger, 2011.

Ronkainen, Timo. Kirjoituksia Koipeliinista, Maaronista ja Mytekistä sekä muista tunnetuista sarjakuvista. Timo Ronkainen ky, 2009.

[Töpffer, Rodolphe.] Herr Spindelbens märkvärdiga irrfärder och sällsamma äfventyr till lands och vatten. O. P. Sturzen – Becker, 1847. weburn.kb.se/metadata/694/EOD_3143694.htm. Accessed 28 October 2016.

[Töpffer, Rodolphe.] Herr Stankelbeens mærkværdige Reiser og selsomme Eventyr til Lands og Vands. et comisk Album affattet i Tegninger af Jochum Træsnider og oplyst i kunstige Riim af Lars Riimsmed [Vincens Strøm]. H. F. Eibe; Feilberg & Landmark, 1847. www.kb.dk/e-mat/dod/130021678121_color.pdf. Accessed 28 October 2016.

Töpffer, Rodolphe. Herra Koipeliini. Merkilliset matkat ja eriskummalliset kohtalot maalla ja merellä hänen jälkeenjättämiensä papereiden mukaan kerrotut ja 199 kauniilla kuvalla valaistut, toim. Mikko Kivitie, suom. Heikki Kaukoranta. Minerva, 2007.

[Töpffer, Rodolphe.] Herra Koipeliinin merkilliset matkat ja eriskummaiset kohtalot maalla ja merellä: hänen jälkeenjättämiensä paperien mukaan kerrotut ja 144 kauniilla kuvalla valaistut. Gummerus, 1972.

[Töpffer, Rodolphe.] Herra Koipeliinin merkilliset matkat ja eriskummaiset kohtalot maalla ja merellä: jälkeen-jäänein paperiensa mukaan kerrotut ja 146 kauniilla puupiirroksilla valaistut. Wilén, 1871.

[Töpffer, Rodolphe.] Histoire de Mr Crépin. Aubert & Cie, 1837. gallica.bnf.fr/ark:/12148/btv1b85290316. Accessed 28 October 2016.

[Töpffer, Rodolphe.] “Koipeliinin linnustus I-II.” Lukemisia Kansalle n:ot 102 ja 103. J. W. Lillja, 1859.

[Töpffer, Rodolphe.] “Koipeliinin linnustus III-IV.” Lukemisia Kansalle n:ot 160 ja 161. J. W. Lillja, 1862. babel.hathitrust.org/cgi/pt?id=hvd.hnii7a;view=1up;seq=361. Accessed 28 October 2016.

[Töpffer, Rodolphe.] “Koipeliinin linnustus.” Sanomia Turusta n:ot 14–27/1857.

Töpffer, Rodolphe. Le docteur Festus. Monsieur Pencil / autographié par l’auteur. Schmidt, 1840. gallica.bnf.fr/ark:/12148/btv1b8529028q. Accessed 28 October 2016.

[Töpffer, Rodolphe.] Les amours de Mr Vieux Bois. Aubert & Cie, [1839]. permalink.snl.ch/bib/sz001664132. Accessed 28 October 2016.

Töpffer, Rodolphe. Mr. Cryptogame. J.-J. Dubochet, 1846. gallica.bnf.fr/ark:/12148/btv1b85290294. Accessed 28 October 2016.

[Töpffer, Rodolphe.] The adventures of Mr. Obadiah Oldbuck with Drawings Timothy Crayon. Wilson & Co., www.dartmouth.edu/~library/digital/collections/books/ocn259708589/ocn259708589.html. Accessed 28 October 2016.

Töpffer, Rodolphe. The Complete Comic Strips. Compiled, translated, and annotated by David Kunzle. University Press of Mississippi, 2007.

Töpffer, Rodolphe. Voyages et aventures du docteur Festus. A. Cherbuliez, 1840. gallica.bnf.fr/ark:/12148/bpt6k10577160. Accessed 28 October 2016.

Urban, Henry F. Keltainen lehdistö Amerikassa. Uuden Suomettaren Juttu-Tupa, no 41/1898.

Valta, Reijo. “Koipeliini ei linnusta enää – sarjakuvan matka Suomeen.” Tieteessä tapahtuu vol. 25, no. 7, 2007, pp. 59‒61. ojs.tsv.fi/index.php/tt/article/view/328. Accessed 28 October 2016.